Minun joululomani olikin hiukan pidempi, mutta se tuli kuulkaas tarpeeseen. Tavallista ja epätavallista elämää on mahtunut tähänkin lomaan. Tarkoituksenani, on ollut kirjoittaa tänne Blogiin pääsääntöisesti iloisia ja hauskoja asioita, mutta elämä on mitä on, eikä se aina näytä meille kaunista puoltaan. Niinpä päätin pitää pienen tauon kirjoittamisesta, ettei Blogiini muodostu pelkkää synkkää paatosta. Uuden vuoden toivon tuovan mukanaan mm. seuraavaa:
- Tavallista tasapaksua, mutta NIIN ihanaa arkea, eli tavallista elämää.
- Selvyyttä homeongelman korjaukseen ja kaikkeen siitä syntyneeseen härdelliin taloyhtiössä.
- Että ehtisin jutella vanhan mummoni kanssa hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ennen kuin vakava sairaus vie hänen voimansa.
- Mukavaa New Yorkin reissua hyvien ystävien seurassa.
Niin se on..Valoa on pimeydessä ja aurinko paistaa risukasaankin. Älkäämme antako pimeyden lannistaa!
Tättähäärän päiväkirjasta
Tänään minä täytin sataviisi vuotta,
sata oli liikaa ja viisikin suotta.
Heti aamulla näin yhden takkuisen lampaan
joka oli jäänyt kinni naapurin kampaan.
Ja tiellä oli kaksi yrmeää porsasta
jotka röhkivät runoja lokista ja sorsasta
ja kolme tipu-tipua niiden perään alkoi hiipiä
pikkutikkuvarpain ja varkain ilman siipiä.
Ne kaiketi luulivat että saparo on mato
ja kotkottivat että kato tota kato...
Kun illalla saunaan tuli katku & Kitku
niin onneksi minulta pääsi karkuun itku,
Ulos karkasi se, ulos pihalle saakka
ja seurakseni jäi oma naurunaakka
jota neljän seinän sisällä yön ajan säästän
ja aamulla vasta naurun ilmoille päästän.
-Kirsi Kunnas-
